Matka on alkanut ja laiva on sinisen taivaan alla seilaamassa kohti Tukholmaa

Matkaisäntä Pentti "pena" Arvela pitämässä laivalla RetroReilaajille starttihenkisen tiedotustilaisuuden

Junamme saapuu vauhdilla Tukholmassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kööpenhamina-Putgarden lautalla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

28.5.2011 klo 17.40, Itävalta

Tässä sitä vihdoin ollaan jo Itävallan puolella matkalla Veronaan. Aikataulut ovat hienosti pitäneet paikkansa ja junien lähtöraiteet löytyneet. Oikeastaan matka Tukholmasta Hampuriin meni ihan sutjakkaasti. Komea oli Iso-Beltin yli johtava silta, mutta lauttamatka Saksan puolelle oli melko tuulinen. Laineet löivät keulasta toisen kerroksen ruokasalin ikkunoihin.

Hampurin asema illalla

 

 

 

 

 

 

 

RetroReilaajat Hampurin asemalla

 

 

 

 

Hampurissa siirryimme makuuasentoihin. Testasimme kaikki vaihtoehdot eli Jukka ja Sirpa lojuivat lepotuoleissa, Aila ja Pirkko juhlallisesti omassa makuuhytissään ja me muut sitten 6 hengen lepovaunussa. Aila ja Pirkko kehuivat nukkuneensa hyvin, mutta meidän lepovaunu oli melko ahdas, tukalan kuuma aluksi ja pussilakanaan asettuminenkin vaati teknistä taitoa. Kuumuus vaihtui yön mittaan kylmyydeksi ja piti vetää filttiä korviin saakka. Samaa valittivat lepotuolia kokeilleet Jukka ja Sirpa. Jukan tuoli oli lisäksi rikki, mutta mies oli kyllä aamulla ihan pirteän näköinen. Juna oli yön aikana seisonut pariinkin otteeseen ja kuulimme jälkeenpäin veturissa ilmenneestä viasta. Tämän johdosta olimme pahasti myöhässä ja pelkäsimme ettemme ehtisi ajoissa vaihtaa Veronan junaan Münchenin asemalla. Henkilökunta toimi onneksi tehokkaasti ja sai soittamalla Veronan junan meitä odottelemaan! Meitä olikin melkoinen joukko sillä lisäksemme oli n. parikymmenpäinen nuorisojoukko Ruotsista -  johtajanaan ihmeen rauhallinen naispappi. He olivat Veronan kautta matkalla Roomaan ja Assisiin.

Lähdössä kohti Veronaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa Aila, Pirkko, Sirpa ja Jukka Veronan junassa

Irma, Anja, Antti ja Pena aamupalalla Veronan junassa

 

 

 

 

 

 

 

Ihmettelen vieläkin miten Saksan rautateillä löytyy moisia vanhanaikaisia yövaunuja. En tunne heidän ratojensa kuntoa mutta tällä yöosuudella pelotti hereillä ollessa junan keinuminen, oudot äänet ja epätasainen vauhti.

Paljon nähneet ja kokeneet RetroReilaajat tutkivat aseman karttaa - miltähän raiteelta Desenzanon juna lähtee?

 

 

 

 

Ihmeen hyvin tämä seniorireilaajien sakki on matkan haasteet  kestänyt. Samat vaatteet ovat olleet yllä jo toista vuorokautta, mutta dödö tai iloinen mieli eivät ole hetkeäkään pettäneet.  Profylaktisesti eli ennalta tauteja ehkäisten olemme nauttineet aina tarpeen tullen Gautierin VSOP konjakkia (tämä ei ole mainos) ja tuntuu tehoavan. Nyt lopettelen tältä kertaa ja alan lueskelemaan Antti Tuurin ”oppikirjaa” Matkoilla Euroopassa. Toivottavasti saamme suoran yhteyden nettisivuille kun saavumme Desenzanon hotelliimme.

Miss el Ponte tilausta vastaanottamassa Desenzanossa

Itse Desenzanon kaupungista lisää Upea kaupunki -osiossamme.

Hotellimme -osiosta löytyy tarkempaa tietoa hotellistamme sekä tässä kuvassa olevasta el Ponte ravintolasta.

 

 

 

 

...Milanoon menijöitä...

Zanaton viinitilaan tutustumisen jälkeen Irma, Sirpa, Jukka ja Arto lähtivät käymään Veronassa tutustumaan Veronan vanhaan amfiteatteriin ja Shakespearen Julian ja Romeon parvekkeeseen. Muut reilaajat jäivät tarkemmin tutustumaan Desenzanoon.

Juna Desanzanosta Veronaan saapuu 30.5.2011

 

 

 

 

Veronan aloitettiin taksilla jonka, jonka Zenaton tytöt ystävällisesti tilasivatkin. Taksi tuli kymmen minuutin sisällä ja sillä ajettiin keskustaan. Ensin käytiin vanhassa amfiteatterissa nykyiseltä nimeltään Verona areena. Areenassa aloitettiin oopperaesitykset vuonna 1913 elokuun 13. päivänä. Esiintymislava pinta-ala on huimat 1500 neliömetriä ja ensimmäinen katsomorivi on 50 metrin etäisyydellä esiintymislavasta, Heinäkuun 17 päivänä aloitettavilla oopperajuhlilla esitetään Giuseppe Verdin La Traviata. Muut esitettävät oopperat ovat Charles Gounodsin Romeo ja Julia, Aida, Sevillan parturi, Nabuccoa ja La Boheme. Tarkempi ohjelmistoesittely löytyy muuten www.arena.it.

 

 

 

 

 

Verona areena

 

Areenassa oli hiljan esitetty musikaali, jonka rakenteita paraikaa purettiin. Varmaan yli 30 metrin valopylväiden huipulle kiipesi ties mitkä akrobaatit pylväiden nokkaan lamppuja irrottamaan. Ihan hirvitti katsella sitäkin touhua. Kaikki kuitenkin meni hyvin, lamput ja ukot tulivat ehjinä alas.

Veeronan areena "työmaana"

 

 

Näkymä Veronen areenan huipulta

 

 

Sirpa hankki jostain kaupungin nähtävyyksiä esittelevän kartan ja Julian parveketta lähdettiin metsästämään. Parveke löytyi helposti ja paikalla todettiin olevan satoja samalla asialla olevia. Parvekkeelle pääsi maksua vastaa ja useat parit tuntuivat valavan ikuisia rakkauden valoja suudelmien kera. Tungos oli mahtava ja varmuuden vuoksi oli syytä pitää tiukasti arvoesineistä kiinni taskuvarkaiden varalta. Parveke on nykyään suosittu vihkipaikka.

Julian parveke

Romeon osoitteen löytämien olikin sitten jo toinen juttu. Kartta oli suurpiirteinen ja paikkaa haettiin ainakin tunnin verran, vaikka oltiin parikin kertaa aivan osoitteen lähellä. Löytyihän se loppujen lopuksi. Paikalla ei tuntunut olevan suurtakaan mielenkiintoarvoa sillä sitä oli katsomassa vain pari ihmistä. Romen markkina-arvo olisi nykyään varsin vähäinen Julian markkina-arvoon.

Takaisin veronaan oli tarkoitus lähteä junalla klo 18.02. Asemalle löydettiin vaikkakin muutaman harhailun jälkeen. Junaa oli odottamassa parikymmentä muutakin matkustajaa. Junaa ei vaan kuulunut ja kuulunut. Mitään ilmoitusta vuoron peruuttamisesta ei annettu. Seuraavat Desenzanossa pysähtyvät pikajunat eivät huolineet meitä kyytiin. Lopulta asemalle saapui 19.25 lähtevä paikallisjuna, joka huoli meidätkin. Tällä välin asemalle oli kerääntynyt varmaankin toistasataa samaan suuntaan matkaavia. Ja tietenkin kun junaan lopulta päästiin, olivat vaunut täynnä kuin Turusen pyssy. Olisi tarvittu Tokion tyyppisiä junaan työntäjiä. Paikallisliputkin tuli ostettua ihan turhaan kun konduktööri ei niiden perään huudellut.

Kaikki hyvin lopulta ja päästiin vaihtamaan kuulumisia Desenzanoon jääneiden kanssa.

Seuraavana aamuna 30.5 on lähtö edessä Lyoniin Milanon ja Geneven kautta

Aamulla 30.5  herätys ennen seitsemää, pikapesu, aamiainen, joka oli suoraan sanoen hyvä ja riittävä, taksin tilaus asemalle.  Vastassa olisi ollut laukkujen perässävetäminen pelkkää ylämäkeä joten ratkaisu oli taksikyyti.  Juna Desenzanosta Veronaan tuli ajallaan tosin aika täytenä. Laukut vaunuun 1. luokkaan, itse 2 luokkaan. Seisomaan heiluvassa junassa koko matkan ajan. Kukaan ei ilmeisesti ollut kiinnostunut reilipasseistamme.

Desanzanon asemalla 30.5.2011 Veronan junaa odotellessa

 

 

 

 

Verona-Milano juna oli ajallaan ja etsimään vaunua numero 4, jossa olisi meidän 9 paikkalippuamme. Kyseistä vaunua ei ollut koko vaunuletkassa. Ei muuta kuin lähimpään vaunuun ettei jäätäisi kyydistä pois. Pena tavoitti kondarin ja asiaa selvittämään. Selvisihän sekin ongelma. Vaunuun 6 oli varattu meille 9 paikkaa. Varmuuden vuoksi paikkoja oli varattu samoilla paikkanureroilla toinenkin satsi. Vaunun sisäikkunaan oli teipattu käsillä kirjoitetut ilmoitukset paikkojen varaamisesta.

 

 

 

 

 

 

Ikävintä oli se, että paikoilla istui jo muita matkustavia. Jälleen tarvittiin kondarin apua paikkojen saamiseksi reilaajien käyttöön. Pienen pulinan jälkeen paikat lopulta saatiin. Milanoon saavuttiin oikeassa ajassa. Aikaa oli riittävästi pieneen huikopalaan ennen Geneven junaan nousemista, Junassa todettiin, että osa reilaajien paikoista oli kaksoismyyty. Onneksi junassa oli sen verran vapaita paikkoja että kaikille löytyi istumapaikat.

 

Kondari setvii Milano-Geneve paikkalippuongelmaa

 

 

 

 

31.5.2011, Lyon Ranska

Aamulla herättiin hyvin nukutun yön jalkeen aamupalalle. Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupunkia katsastamaan Metrolla. Lipun hinta oli 1,60 Eur. Maanalainen on erittän siisti ja määränpää helppo löytää opasteiden avulla. Lyönissa voi yleisiä kulkuneuvoja käyttäen matkustaa raitiovaunulla, bussilla ja tietenkin Metrolla.

Metrojuna Lyonin asemalla

Käteen osui mainos avokattoisen kiertoajelubussin tarjoamasta kiertoajelusta ja bussin pysäkkiä lähdettiin etsimään. Kun oltiin tultu suurinpiirtein alueelle josta bussin piti lähteä meni Pena kysymään bussin lähtöpaikka alueella olevasta informaatiokeskuksesta. Sielläpä paikalla ollut tyttönen sanoi, että sellainen tieto ei kuulu hänelle. No, alueella  oli toinenkin informaatiopiste jonne Pena suuntasi. Siellä toki neuvottiin ystävällisesti ja varman oloisesti paikkaan A. Sinnehän sitten suunnattiin vaan eipä siellä mitään kyseistä pysäkkiä ollut. No. seuraavaksi Pena kysyi seisaallaan olevan bussin kuljettajalta, joka ystävällisesti neuvoi paikkaan B. Eipä paikassa B:kään haettua pysäkkiä ollut. Ei hätää, paikalle tuli 3 poliisia, yksi tyttö ja kaksi miestä. Samat kysymykset jälleen. Poliisit neuvoivat paikkaan C ja jopa lähtivät kädestä pitäen ohjaamaan haetulle pysäkille. Sama homma toistui. Ei haettua pysäkkiä. Näköjään poliisiikaan ei voi luottaa. Onneksi paikassa C oli turistibussi, jonka kuljettaja lopultakin osasi nouvoa oikean paikan.

Pena poliisisaattueessa - kiertoajelubussille Lyonissa

 

 

Kiertoajelubussia odotellessa Lyonissa

 

 

 

Bussia etsittäessä osuttiin sattumalta Pikku Prinssin kirjoittajan Antoine de Saint-Exupéry patsalle. Pikku Prinssa on yksi maailman luetuimmista kirjoista.

Reilaajat nousivat bussiin ja maksoivat vaaditut 15 Euroa kiertoajelustaja kiipesivät yläkannelle vaikka sataa tihuttikin koko ajan. Lyon tuli nähtyä ja nälkä alkoi kurnia. Pena, joka joskus 80-luvulla oli työskennellyt Lyonissa, opasti porukan vanhaan kaupunkiin hyvien ruokapaikkojen sijoille. Ruokapaikaksi valittiin l’Amphitryon. joka on ilmeisestkin sikamaisiin ruokiin erikoistunut ravintola, pieni ja tunnelmallinen. Tilatut ruoat olivat todella herkullisia ja mielestämme kohtuuhintainen.

 

Ravintola l’Amphitryonissa Lyonissa

 

 

 

Ruokailun jälkeen suunnattiin tiettyyn viinika uppaan VinAntiques , joka on valittu vuosina 2009 ja 2010 Lyonin seudun suosituimmaksi viinikaupaksi. Viinejä ostettiin kolmea lajia illan viiniarvostelua varten. Ostosten jälkeen palattiin hotellille lepäämään muutamaksi tunniksi. Viideltä illalla reilaajaraati kokoontui arvioinaan ostettuja viinejä.

 

 

Reilaajat arvioivat viinejä Lyonissa Hotelli Victoriassa

 

 

Myöhemmin illlalla lähdettiin jälleen metrolla vanhaan kaupunkiin syömään toiseen Penan vanhasta muistista hyväksi muistamaan ravintolaan nimeltä Francoise Villa. Valinta olikin oikea kaikkien reilaajien mielestä.

Aterioinnin jälkeen palattiin hotellille valmistautumaan Pariisin junamatkaa, joka sitten onkin matkan viimeinen junamatka. Sirpa ja Jukka jäivät selvittämään aikataulua ja junan lähtöraidetta.

 

1.6.2011 Lyon > Pariisi, Ranska

Aamu Lyonissa valkeni harmaana ja sateisena. Edessä oli junamatka Pariisiin TGV luotijunalla, ihan jännitti sekin.

Reilaajat Geneven asemalla määränpäänä Pariisi 1.6.  klo 11.18

Käydessään eilen tutkimassa Pariisin junan aikatauluja Sirpa ja Jukka olivat eilen keksivät, että Pariisin juna lähti hotellimme lähellä olevalta asemalta, jonne saattoi köpöttää peräti jalkaisin. Aikaisemman matkasuunnitelman mukaan olisi pitänyt siirtyä junaan seuraavalla asemalla. Helpotti kun ei tarvinnut käyttää metroa junaan siirtymiseksi. Junan lähtö oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Junaan siirryttiin vaunuun 5. Jukka intti, että menimme väärään vaunuun, oikea vaunu olisi hänen mielestään numero 6. Kuinka ollakaan, Jukka oli oikeassa ja loppu porukka joutui siirtymään vaunuun 6, jossa Sirpa ja Jukka jo olivat.

 

 

 

 

Reilaajat nousemassa pika-pikajunaan 1.6. klo 11.48

Junassa ei valitettavasti ollut näyttöä, josta olisi nähnyt kuljettua nopeutta. Junan kulku oli vakaata ja hiljaista. Ainakaan siinä vaunussa, jossa matkustimme, ei ollut sähköpistoketta tietokoneen laturille. Tilannetta muissa vaunuissa ei lähdetty tarkistamaan. Vaunun saniteettitilat olivat siistit ja suorastaan väljät, paremmat kuin muissa reilimatkan junissa. Hintataso oli kohtuullinen, halvempi kuin esim. Sveitsin rautateiden junassa. Ne reilaajat, jotka söivät Geneve-Pariisi junassa jotain, totesivat tarjotun aterian olleen maukas.

 

 

 

Perillä Pariisissa klo 14.19

 

 

Pariisiin saavuttiin ajallaan ja siirryttiin varattuun hotellin nimeltä NewHotel Lazarre. Hotelli on varsin lähellä rautatieasemaa ja hotelliin oli jo aikaisemmassa vaiheessa päätettyä siirtyä jalkaisin. Reitti oli ylämäkeä koko matkalta, mutta se ei tuntunut reilaajia haittaavan.

Kaikki reilaajat majoittuivat kolmanteen kerrokseen. Suurin osa huoneista oli kadun puolelle, yksi taisi olla pihallepäin.

Lopultakin hotellilla 1.6. klo 15.18.

 

 

 

 

 

Hotelliin majoituttuamme kokoonnuimme ala-aulaan suunnittelemaan loppupäivän ohjelmaa. Yksi ohjelmanumero oli jo tiedossa, viiniarviointi viideltä. Pena sai sovittua henkilökunnan kanssa hotellin pation käyttämisestä arviointitilana ja viini jäähdyttämisestä hotellin tiloissa. Illan viiniraadin kokoontumisajaksi sovittiin klo 19 ja tämän jälkeiseksi ruokapaikaksi Terasse St Lazarre, ihan hotellin lähistöllä.

Viiniraari kokoontuu Pariisissa 1.6. klo 19.08

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terasse St Lazarre, illlan viimeinen ateria  1.6  klo 21.39

 

Päivällä käytiin ottamassa kevyet ateriat lähistöllä olleessa Café – restaurant’ssa nimeltä unbistroenville. Ravintolan listoilla ollutta kevätkääryleannosta voi hyvällä sydämellä kehua, sen verran rapeita kääryleet olivat.

Jukka ja Pena lähdössä kaupungille naisia odotellen  2.6.  klo 9.50

 

 

 

 

 

2.6. Pariisi

 

Aamulla herätessämme Pariisi jo kylpi auringossa. Söimme nopeasti aamiaisen ja lähdimme kaikki yhdessä Metrolla kaupungille suuntana Notre Damen katedraali. Ostimme turisteille hyvin sopivan 6,50 Euroa maksavan päivälipun, jolla voi nousta Metrosta maan päälle niin monta kertaa kuin haluaa. Jäimme pois Metrosta lähellä Seineä kävelimme Notre Dame katedraalia kohden katsellen Seinen vesiliikennettä.

Tarjolla nopeaa bittivirtaa ja rauhallista rahtausta Seinellä

Aamu oli vielä varhainen eikä rannalla ollut paljoakaan elämää. Notre Damen katedraalin aukiolla sen sijaan oli väkeä tungokseen asti varhaisesta hetkestä huolimatta.

Väenpaljous Notre Damella

Jonottaminen kirkkoon sisälle pääsemiseksi kesti arviolta 15 minuuttia Kirkossa oli menossa messu ja turistivirta kiersi ympäri kirkon reunaa. Kirkon kiertämiseen turistiaikana saa varata vähintään puoli tuntia, jos tarkoituksena on nähdä edes osa kirkon nähtävyyksistä.

Notre Dame sisäkuva

Reilaajat hajaantuivat ympäri katedraalia kukin omien mieltymystensä mukaisesti ja jatkoivat kirkosta ulos tultuaan omille teilleen tavatakseen illalla hotellilla.

Sielunmessu NotreDamessa

Seurattuaan hetken messua Irma ja Arto lähtivät kävelemään Eiffel-tornille Seinen rantaa pitkin.

Seinen risteilylaiva

Torniin menijöitä oli satamäärin, eikä Irmalla ja Artolla ollut aikaa odotella torniin pääsyä vaan he kävelivät Champs Elyseelle.

Ainakin miljoonas kuva Eiffeltornista  2.6

Kansanpaljous Eiffel  tornin juurella

Yksinäinen säkkipillin soittaja lähellä Eiffeltornia

Vähän toisenlaista musiikkia lähellä Eiffeltornia

 

 

 

 

 

Turvallisuuden tunteen luojia lähellä Eiffeltornia  2.6

 

Champs Elyseellä oli nähtävissä myös yksi tulevaisuuden autokonsepti? Kuvassa Toyota, ei mikään senioriauto...

 

 

 

Tämä Toyotan avoauto ei ole ainakaan vielä Suomessa myynnissä, heh.

Muotitietoisten laukkukauppa - Vuittonin ikkuna

Käytiin Luis Vittonilla - eipä ostettu mitään

Metrolla jatkettiin Montmartren kukkulalla sijaitevalla SacréCœurin basilikalle , joka on Pariisin suosituimpia turistikohteita. Tungos oli valtava ja tungoksen tuntua lisäsi ahtaat kadut. Itse basilikaan pääsyä ei jääty odottelemaan vaan hotellille palattiin Metrolla.

Sacre Ceur

Illalla kaikki reilaajat olivatkin jo löytäneet hotellille, olihan edessä ruokailu ”kunnon” ravintolassa La Coupole, 102, bd du Montparnasse

Ravintola La couple

Reilaajat ruokaa odottamassa La Coupolessa

Lienee jotain herkullista tekeillä

Metrossa matkalla La Couplesta hotellille

Ruokailun jälkeen lähdettiin hotellille. Edessä oli aikainen herätys lentokentälle ja paluu Suomeen.

Matkan jälkeen matkaisäntä jakaakin vuolaasti kiitoksia koko tiimille, niin itsensä kuin myös Eläkeläisten Uutisten puolesta:

- Mielestäni matka meni mukavasti ja pahimmilta ongelmilta vältyttiin. Toivotan kaikille senioreille samanlaisia kokemuksia ja elämyksiä, sillä tästä on mukava jatkaa uudellekin reissulle. Seniorit valtaavat kohta Euroopan hotellit ja nähtävyydet, joten tulevat vuosikymmenet reissataan pitkälle seniorihenkisin matka-ajatuksin.

- Haluan kiittää kaikkia RetroReilaajien matkalle osallistujia, mutta tässä samassa yhteydessä on mukava ojentaa suuret kiitoksen sanat matkakumppanillemme VR:lle - Kiitos hyvästä yhteistyöstä.

- MatkaSeniorit laittoivat matkamme upeasti seniorihenkiseen asuun, jonka matkaisäntänä haluan suurin kiitoksen sanoin kiittää, MatkaSenioreita emme unohda tulevaisuudessakaan matkojemme osalta.

Pentti "pena" Arvela

Eläkeläisten Uutiset

 

Last Updated on Tuesday, 07 June 2011 23:31